Konsonanttikirjoitusjärjestelmät

Konsonanttikirjoitusjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä abjadit, ovat kirjoitusjärjestelmiä, joissa jokaista kirjoitettua kirjainta edustaa konsonantti. Vokaaleja ei yleensä merkitä erikseen, vaikka joissakin abjadeissa voi olla tapoja ilmaista vokaaleja diakriittisten merkkien tai toissijaisten kirjainten avulla. Tämä eroaa täysin aakkosista, joissa sekä konsonantit että vokaalit merkitään erillisillä kirjaimilla, ja abugidoista, joissa konsonantti on perusyksikkö, mutta jokaisella konsonantilla on oletusvokaali, joka voidaan muuttaa diakriittisillä merkeillä.

Historiankirjoissa varhaisimmat tunnetut konsonanttikirjoitusjärjestelmät ovat peräisin muinaisesta Egyptistä ja Lähi-idästä. Varhaisimmat seemiläiset kirjoitusjärjestelmät, kuten protosemiittinen kirjoitus, olivat luultavasti konsonanttikirjoitusjärjestelmiä. Näistä kehittyivät myöhemmin foinikialainen kirjoitus, aramealainen kirjoitus ja heprealainen kirjoitus. Näitä järjestelmiä levitettiin laajalti Lähi-idän kaupan ja kulttuurivaihdon mukana. Monet myöhemmät kirjoitusjärjestelmät, mukaan lukien kreikkalainen ja latinalainen aakkosto, ovat kehittyneet suoraan tai epäsuorasti konsonanttikirjoitusjärjestelmistä, tosin niissä on lisätty vokaalimerkkejä.

Nykyään konsonanttikirjoitusjärjestelmiä käytetään monissa kielissä, erityisesti Lähi-idän kielissä, kuten arabiassa ja hepreassa. Arabialainen kirjoitus on yksi yleisimmistä kirjoitusjärjestelmistä maailmassa, ja sitä käytetään monien kielten kirjoittamiseen. Heprealainen kirjoitus on toinen merkittävä abjad. Jotkin eteläintialaiset kielten kirjoitusjärjestelmät, kuten tamilin kirjoitus, luokitellaan toisinaan abjadeiksi, vaikka niissä onkin selkeästi tunnistettavissa olevat vokaalikomponetit. Konsonanttikirjoitusjärjestelmien ymmärtäminen on tärkeää monien maailman kielten ja historiallisten tekstien lukemiseksi.