Konsonanssi

Konsonanssi on termi, jota käytetään useissa eri yhteyksissä kuvaamaan konsonanttiäänteiden läheistä yhteistoimintaa tai toistoa. Yleisesti konsonanssi viittaa siihen, että konsonantit kuulostavat tai näyttävät johdonmukaisilta yhdessä, ja sitä käytetään sekä musiikissa että kielessä.

Musiikissa konsonanssi tarkoittaa soinnillista, vakaata kuuloa, joka syntyy äänteiden tai sävelten yhdistellessä. Konsonanssit sointuivat miellyttävänä tai jatkuvana, usein vastakohtana dissonanssille, joka luo jännitteitä. Yleisiin konsonanssialueisiin kuuluvat esimerkiksi oktaavi, puolioktaavi ja muut hyväksytyt intervallit sekä tointuiset sointukulut. Konsonanssia pidetään usein harmonisena puolustus- ja sävellysyhteyksissä, ja sen tarkka kokemus vaihtelee musiikin kulttuurin ja aikakauden mukaan.

Kielitieteessä konsonanssi voi viitata siihen, miten konsonanttiäänteet toistuvat tai muistuttavat toisiaan läheisessä kielellisessä ympäristössä. Tämä voi ilmetä äänteiden samankaltaisena tai samaan paikkaan, tavuun tai sanaan liittyvänä. Konsonanssia voidaan verrata muihin äänteellisiin ilmiöihin, kuten alliteraatioon (alkusointu, toiston laajuus alkavissa äännettäjissä) ja assonanssiin (vokaalien toistoon). Konsonanssi on usein osa rytmistä ja soinnillista rakennetta runoissa, teksteissä ja puheessa.

Käyttöyhteyksiä on sekä musiikissa että puhekielessä, ja termiä käytetään eri aloilla vähän eri tavoin. See also: dissonanssi, alliteraatio, assonanssi.