Konsolidoinnin

Konsolidoinnin tarkoituksena on yhdistää emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden tilinpäätökset yhdeksi konsernitilinpäätöksesi, joka kuvaa konsernin taloudellista tilannetta ja tulosta kokonaisuutena. Konsolidointi antaa ulkopuolisille lukijoille selkeämmän kuvan konsernistruktuurista, resursseista ja riskeistä.

Konsolidointivelvollisuus syntyy, kun emoyhtiöllä on määräysvalta tytäryhtiöön. Määräysvalta voi perustua yli 50 prosentin omistukseen äänioikeuksista tai siihen, että emoyhtiö voi käytännössä ohjata tytäryhtiön toimintaa. Hyväksytyillä tilinpäätöksillä voidaan katsoa, mitä konserni on hallinnut ja miten sen tulos muodostuu. Yhteisyrityksissä ja osuuskuntamaisissa järjestelyissä käytetään usein osakkuusmenetelmää.

Konsolidoinnissa käytetään useita menetelmiä. Täydellinen (kokonais) konsolidointi sovelletaan tytäryhtiöihin, joiden hallinta on olemassa. Osakkuusmenetelmää käytetään yhteisyritysten ja tytäryhtiöiden ulkopuolelle jäävien sijoitusten tilinpäätösten esittämisessä. Konsernissa tehdään eliminointi- ja ehkäisevät toimenpiteet: sisäiset liiketapahtumat, sisäiset voitot ja tappiot sekä sisäiset velat ja saamiset poistetaan konsernitilinpäätöksestä, ja vähemmistöosuus (non-controlling interests) esitetään omana eränään.

Käytännössä prosessi sisältää konsolidointipäivän tilinpäätösten yhdenmukaistamisen, tilinpäätöspolitiikkojen harmonisoinnin, ulkomaisten tytäryhtiöiden rahavirtojen ja valuuttamuunnosten huomioinnin sekä arvostusmenetelmien yhtenäistämisen. Kansainväliset tilinpäätösstandardit, erityisesti IFRS 10, ohjaavat suurinta osaa konsernikonsolidointien käytäntöjä, mutta myös paikalliset tilinpäätösvaatimukset voivat vaikuttaa toteutukseen. Konsolidointi parantaa konsernin taloudellisen tilan läpinäkyvyyttä ja auttaa arvioimaan koko konsernin kykyä tuottaa tuloksia sekä kattamaan velvoitteet.