Konservointisuunnitelmat

Konservointisuunnitelmat ovat kirjallisia asiakirjoja, joiden tarkoituksena on säilyttää kulttuuriperintöön ja luonnonvaroihin liittyvien kohteiden arvo, rakennetyy- ja käyttökunnossa pysyminen pitkällä aikavälillä. Ne voivat koskea rakennuksia, taide-esineitä, arkeologisia kohteita, arkkitehtonisia kokonaisuuksia tai maisemallisia ja luontoarvoiltaan merkittäviä alueita. Konservointisuunnitelma toimii ohjenuorana päätöksenteossa, ylläpidossa ja resursoinnissa sekä tukee tutkimus- ja julkisen pääsyn tavoitteita.

Tyypillinen konservointisuunnitelma sisältää kohteen kuvaus ja merkitys, nykytilan arvioinnin sekä riskien ja vaurioiden kartoituksen. Siinä määritellään tavoitteet sekä toimenpideohjelma, jossa kuvataan ehdotetut konservointimenetelmät, materiaalien yhteensopivuus ja mahdolliset palauttavat toimenpiteet. Suunnitelma sisältää myös ylläpito- ja seurantastrategian sekä arviointiperusteet, vastuulliset tahot, aikataulut ja talousarvion sekä mahdolliset rahoituslähteet. Lisäksi huomioidaan lainsäädäntö, eettiset periaatteet sekä mahdolliset kansainväliset ohjeistukset.

Laatimisprosessi alkaa kartoituksella, dokumentoinnilla ja perusarvojen määrittelyllä, jonka jälkeen muodostetaan prioriteetit ja suunnitteluryhmä, johon voivat kuulua omistajat, viranomaiset ja asiantuntijat. Hyväksyttyä suunnitelmaa toteutetaan vaiheittain, ja sen vaikutuksia seurataan säännöllisillä tarkastuksilla sekä päivitetään tarpeen mukaan. Conservointisuunnitelmia laaditaan erityisesti museo- ja kulttuuriperintöomaisuuden ylläpitoon, arkkitehtonisiin kohteisiin, arkeologisiin kohteisiin sekä luonnon- ja maiseman suojeluun.

Konservointisuunnitelmien tavoitteena on pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja läpinäkyvä toimintaperiaate, joka turvaa arvokkaiden kohteiden tuhoilta ja heikentymiseltä, mahdollistaa tutkimuksen ja yleisön pääsyn sekä helpottaa hallintoa ja rahoituksen hakemista. Haasteina voivat olla rahoitus, monimutkaiset ympäristötekijät ja tarvittavan monialaisen osaamisen koordinointi.