Konjugaatiolla

Konjugaatiolla on useampioloinen termi, jota käytetään sekä kielitieteessä että kemiassa, ja se tarkoittaa perinteisesti “conjugation” eli taivutusta tai delokalisaatiota riippuen kontekstista. Yleisessä mielessä konjugaatiolta tarkoitetaan sen ala- tai ilmiöryhmän nimeä, jonka mukaan jokin ilmentymä taivutetaan tai johon elektronijärjestelmä kuuluu.

Kielitieteessä konjugaatio (taivutusjärjestelmä) kuvaa verbit taivuttavien muotojen sarjaa. Suomen kielessä verbit taipuvat persoonien ja lukujen mukaan sekä aikamuodoissa, moduksissa ja käytettyjen ääleenysten mukaan. Konjugaatio-luokkia käytetään usein kuvaamaan verbien taivutustapaa, stemimuutoksia sekä päätösten syntaksia. Konjugaatioiden avulla muodostetaan perusmuodot, imperatiiviformit, konditionaalimuodot ja erilaiset aikamuodot.

Kemistassa konjugaatio tarkoittaa pi-elektronien delokalisaatiota pienoissa molekyyleissä. Konjugoituneet järjestelmät muodostuvat säätelevästi toisiinsa liittyvistä kaksinkertaisista ja yksinkertaisista sidoksista, mikä mahdollistaa elektronien siirtymisen jatkuvasti pitkin molekyyliä. Tällainen delokalisaatio vaikuttaa muun muassa homo- ja ulostulonergiaan, UV-vis-säteilyyn ja reaktiivisuuteen. Tunnettuja esimerkkejä ovat butadieeni- ja benzenirenkaat, joissa pi-orbitit ovat saumattomasti jaetussa järjestelmässä.

Käyttö ja yhteys: konjugaatiolla voi viitata sekä verbaaliseen taivutustapaan että kemiallisen järjestelmän elektronien delokalisaatioon. Konjugaatio-sanaa käytetään kirjoitetussa tekstissä kontekstin mukaan, ja sen adjektiivinen muotoillaan usein konjugaatiolle viittaavissa ilmauksissa.

Lisää aiheeseen liittyviä käsitteitä ovat konjugaatio (verbin taivutus), konjugaatio-luokat sekä pi-systeemien delokalisaatio.