Konformaatiomuotoja

Konformaatiomuotoja, suomeksi myös konformaatiot tai kiertomuodot, viittaa orgaanisen kemian yhteydessä molekyylin eri spatiaalisiin järjestelyihin, jotka johtuvat sidosten vapaasta rotaatiosta. Samalla molekyylikaavalla ja sidosten järjestyksellä varustetut konformaatiomuodot eroavat toisistaan vain atomien suhteellisissa asennoissa avaruudessa. Näitä konformaatioita voidaan muuttaa ilman sidosten katkeamista, pelkästään kiertämällä yksittäisiä sidoksia.

Konformaatiomuodot eivät ole isomeerejä, sillä ne eivät ole pysyviä rakenteita, vaan jatkuvassa muutostilassa. Konformaatioiden energiatasot vaihtelevat, ja molekyyli pyrkii aina pysymään mahdollisimman matalaenergisessä konformaatiossa. Energiatasojen erot selittyvät usein steeristen (tilallisten) ja elektronisten vuorovaikutusten seurauksena. Esimerkiksi sykloheksaanilla on useita konformaatiomuotoja, kuten tuolikonformaatio ja venekonformaatio, joista tuolikonformaatio on huomattavasti energiatasoltaan matalampi ja siten yleisempi.

Konformaatiomuotojen tutkiminen on tärkeää molekyylien reaktiivisuuden, fysikaalisten ominaisuuksien ja biologisten toimintojen ymmärtämiseksi. Esimerkiksi lääkeaineiden tehokkuus voi riippua niiden kyvystä omaksua tietty konformaatiomuoto, joka sitoutuu spesifiseen kohdemolekyyliin. Konformaatioanalyysiä hyödynnetään laajasti niin teoreettisessa kemiassa kuin synteettisessäkin orgaanisessa kemiassa.