Konekieltä

Konekieli, tai konekieli, on tietokoneen suorittama ohjelmointikieli, joka koostuu käskyistä ja datasta, jotka prosessori voi tulkita ja toteuttaa suoraan. Käytännössä konekieli muodostuu binäärisistä koodeista, joita ilmentävät 0 ja 1. Joitakin käskyjä voidaan esittää ihmisen silmälle helpommin hex- tai nuijapohjaisina esityksinä assembler-kielessä, joka on symbolinen kuva konekielelle.

Jokaisella suorittimella on oma käskysetti ja arkkitehtuuri (instruction set architecture, ISA), jonka perusteella konekielen käskyt on määritelty. Siksi sama ohjelma ei ole siirrettävissä toiseen arkkitehtuuriin ilman uudelleenkääntämistä tai uudelleenkääntämistä toisen ISA:n kohteeksi. Konekieli on siten arkkitehtuuri- ja laitekohtainen.

Konekieltä kirjoitetaan harvoin suoraan käsin. Enemmän käytetään assembleria tai korkeamman tason ohjelmointikieliä (kuten C, C++, Rust), joiden ohjelmistoa käännetään ja/tai koostetaan konekielelle. Konekieli on kuitenkin tärkeä, koska se on ohjelman lopullinen muoto, joka ajetaan suoraan laitteistolla, ja siitä voidaan optimoida suorituskykyä sekä resurssien käyttöä.

Suoritusmallina konekieli noudattaa prosessorin fetch-decode-execute -sykliä: se hakee muistista seuraavan ohjeen, tulkitsee sen (dekoodaa) ja suorittaa sen rekistereiden ja muistiosoitteiden avulla. Konekielen rooli on keskeinen sekä järjestelmäohjelmoinnissa että sulautetuissa ja suorituskykyä vaativissa sovelluksissa.