Konduktiiviteetti

Konduktiiviteetti, tunnetaan myös nimellä sähkönjohtavuus, on aineen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä johtaa sähkövirtaa. Se on sähkövastuksen käänteisluku. Korkea konduktiiviteetti tarkoittaa, että aine johtaa sähköä hyvin, kun taas matala konduktiivisuus osoittaa huonoa sähkönjohtavuutta. Konduktiiviteetti mitataan yleensä yksikössä siemens per metri (S/m).

Eri aineiden konduktiivisuus vaihtelee suuresti. Metallit, kuten kupari ja hopea, ovat erinomaisia sähkönjohtimia ja niillä on korkea konduktiiviteetti. Tämän vuoksi niitä käytetään laajalti sähköjohdoissa. Eristeet, kuten kumi ja lasi, johtavat sähköä huonosti ja niillä on hyvin matala konduktiivisuus. Puolijohteet, kuten pii, sijoittuvat näiden kahden ääripään väliin, ja niiden konduktiivisuutta voidaan säätää esimerkiksi lämpötilan tai epäpuhtauksien avulla.

Konduktiivisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten aineen lämpötila, rakenne ja mahdolliset epäpuhtaudet. Lämpötilan noustessa useimpien metallien konduktiivisuus yleensä laskee, kun taas puolijohteilla se usein kasvaa. Konduktiivisuuden ymmärtäminen on keskeistä sähkötekniikan, elektroniikan ja materiaalitieteen aloilla, sillä se määrittää materiaalien soveltuvuuden erilaisiin sähköisiin sovelluksiin.