Kondensaatiopolymeroinnin

Kondensaatiopolymeroinnin on kemiallinen prosessi, jossa monomeerit reagoivat keskenään muodostaen polymeerin samalla kun pieni molekyyli, kuten vesi, metanoli tai suolahappo, vapautuu. Tämä erottaa kondensaatiopolymeroinnin additiopolymeroinnista, jossa monomeerit yksinkertaisesti liittyvät toisiinsa ilman pienempien molekyylien vapautumista. Kondensaatiopolymeroinnissa tapahtuu usein esteröinti-, amidointi- tai eetteröintireaktioita.

Prosessi alkaa yleensä monomeereilla, joilla on vähintään kaksi reaktiivista funktionaalista ryhmää. Nämä ryhmät reagoivat keskenään ja muodostavat uusia kovalenttisia sidoksia, luoden pitkän polymeeriketjun. Jokaisella polymerointiaskeleella vapautuu yksi pieni molekyyli. Tämän seurauksena polymeerin toistuva yksikkö on pienempi kuin alkuperäinen monomeeri.

Tunnettuja kondensaatiopolymeroinnilla valmistettavia polymeerejä ovat polyesterit, polyamidit (kuten nailon), polykarbonaatit ja polyuretaanit. Nämä polymeerit ovat laajasti käytössä erilaisissa sovelluksissa, kuten tekstiileissä, muoveissa, liimoissa ja pinnoitteissa, niiden monipuolisten ominaisuuksien ansiosta. Kondensaatiopolymeroinnin reaktionopeutta ja polymeerin molekyylipainoa voidaan hallita reaktio-olosuhteiden, kuten lämpötilan, paineen ja katalyyttien, avulla.