Kompositiotermiä

Kompositiotermiä ovat sanoja tai ilmauksia, jotka muodostuvat kahdesta tai useammasta itsenäisestä sanasta ja joilla on vakiintunut merkitys. Ne ovat yleisiä sekä arkisessa puheessa että tieteellisessä ja teknisessä sanastossa, ja ne voivat nimetä esineitä, toimintoja tai ilmiöitä. Suomen kielessä kompositiotermit ovat tärkeä keino laajentaa sanastoa sekä peruskielessä että erikoistuneessa terminologiassa.

Rakenne ja kirjoitusmuoto: Suomessa kompositiotermit ovat useimmiten nominaalisia ja viimeinen osa toimittaa pääosan merkityksen. Esimerkkejä: tietokone (tieto + kone; head on kone), kauppakeskus (kauppa + keskus; head on keskus), kirjastonhoitaja (kirjaston + hoitaja; head on hoitaja), sähköposti (sähkö + posti; head on posti), kouluruokailu (kouluruoka + ilulähteen kaltaisesti muodostunut; head on ruokailu). Vasemman osan tehtävä on täsmentää tai määrittää pääosan luonnetta.

Käyttö ja muoto: Kompositiotermit kirjoitetaan pääsääntöisesti yhteen, vaikkakin joissain tapauksissa voi esiintyä erikseen kirjoitettuna tai viivalla erotettuna (esimerkiksi teknisen tai luettelomaisessa tekstissä). Taivutus kohdistuu yleensä pääosaan: tietokoneen, kauppakeskuksen, kirjastonhoitajalta, sähköpostiin ja niin edelleen. Kompositiotermit voivat olla kiinteitä sanastoja tai niiden rakenne voi joustaa uusien termien muodostuessa.

Rooli sanastossa: Kompositiotermit ovat erityisen tärkeitä teknisessä ja akateemisessa kielessä, joissa nopeasti halutaan nimeä aib mob periaatteen avulla. Ne voivat olla sekä paljon käytettyjä arkikielessä että hallittu osa kielellistä erikoissanastoa.