Kompleksointi

Kompleksointi on suomenkielinen termi, jota käytetään useimmiten kahdessa kontekstissa: psykologisessa ja teknisessä tai analyyttisessä tarkoituksessa. Psykologisessa merkityksessä kompleksointi viittaa prosessiin, jossa yksilö kehittää psykologisen kompleksin tai kokee muita sisäisiä ristiriitoja. Tällainen prosessi voi syntyä varhaisten kokemusten, sosiaalisen vertailun sekä epävarmuuden tai trauman seurauksena, ja se voi vaikuttaa ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Esimerkkeinä voivat olla taipumus aliarvioida itseään tai päinvastoin tarve todistaa oma-arvonsa. Termiä käytetään pääasiassa psykologisten ilmiöiden yhteydessä, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista.

Teknisessä tai käytännön ilmiössä kompleksointi tarkoittaa monimutkaisuuden kasvua. Se kuvaa prosessia, jossa järjestelmään, prosessiin tai argumenttiin lisätään osia, kerroksia tai riippuvuuksia, mikä johtaa kokonaisuuden monimutkaisuuden lisääntymiseen. Esimerkkinä voidaan mainita ohjelmistoprojekti, jossa uuden moduulin myötä kytkennät ja riippuvuudet monimutkaistuvat.

Käytännössä kompleksointi esiintyy sekä puheessa että kirjoitettussa kielenkäytössä useimmiten ilman teknistä tarkennusta, ja konteksti määrittelee, miten sitä tulkitaan. Jos halutaan korostaa pelkkää monimutkaisuuden kasvua ilman inhimillistä ulottuvuutta, voidaan käyttää ilmaisua monimutkaistuminen. Kompleksointi kuvaa siten sekä psykologisia ilmiöitä että teknisiä/analyyttisiä prosesseja, joissa rakenne tai ymmärrettävyys muuttuu monimutkaisemmaksi.