Kokeiluohjelmointi

Kokeiluohjelmointi on ohjelmistokehityksen lähestymistapa, jossa ideat ja ratkaisut kehitetään ja arvioidaan pääasiassa kokeilemalla. Lähestymistapa painottaa nopeita kokeiluja, joita ohjaavat selkeät hypoteesit ja oppimistarpeet. Tavoitteena on validoida oletuksia ja löytää toimivia ratkaisuja pienin kustannuksin ennen laajamittaisen kehityksen aloittamista. Kokeilut voivat sisältää nopeita prototyyppejä, spike-prototyyppejä, A/B-testejä ja käyttäjäkokeiluja.

Keskeisiä käytäntöjä ovat lyhyet iteroivat jaksot, mittaaminen ja oppimisen dokumentointi. Ennen kokeilua laaditaan hypoteesi sekä määritellään menestymiskriteerit ja kerättävä data. Kokeilut voivat olla erillisiä, throwaway-koodilla, tai osa suurempaa kehityskokonaisuutta. Tulokset ohjaavat seuraavia päätöksiä: laajennetaanko investointia, muokataanko ratkaisua vai perutaanko suunta.

Soveltuvuus: kokeiluohjelmointia käytetään erityisesti tuotteen tai palvelun varhaisissa vaiheissa, tutkimus- ja kehitysprojekteissa sekä koulutuksessa. Se sopii tilanteisiin, joissa epävarmuus on korkea ja nopea oppiminen on tavoitteena.

Edut ovat nopea oppiminen, pienet investoinnit ja parempi yhteinen ymmärrys riskeistä. Haasteina voivat olla tekninen velka, epäselvä lopullinen tarkoitus sekä tilivelvollisuuksien ja priorisointien epäjatkuvuus. Hyvä käytäntö on dokumentoida opitut asiat ja määritellä, milloin kokeilusta siirrytään tuotantokäyttöön.

Suhde ja tausta: kokeiluohjelmointi liittyy kiinteästi ketterään ohjelmistokehitykseen ja lean startup -periaatteisiin. Siinä korostuvat oppiminen ja riskin hallinta verrattuna perinteiseen vesiputousmalliin projektinhallintaan, jossa enemmän painottuu etukäteissuunnitteluun.