Kohtuukäyttö

Kohtuukäyttö on käsite, jonka tarkoittaa luonnonvarojen, tuotteiden tai toimintojen käyttöä siten, että sekä nykyiset että tulevat käyttötarpeet voidaan turvata. Se viittaa kohtuulliseen, järkevään ja kestävään kulutukseen, jossa hyödyntäminen pysyy tasapainossa ympäristön kantokyvyn ja yhteiskunnan tarpeiden kanssa. Kohtuukäyttö korostaa sekä resurssien säästäväisyyttä että teknistä tehokkuutta sekä oikeudenmukaista jakoa.

Käyttökonteksteja on useita: ympäristö- ja luonnonvarojen hallinta (vesi, metsä, energia), kulutuskäyttäytyminen, teollisuuden toimintaperiaatteet sekä julkiset politiikat. Lääketieteessä kohtuukäyttö liittyy esimerkiksi antibioottien käytön johtamiseen, jotta bakteerien resistenssi ei lisäänny. Tekniikassa ja ICT:ssä se voi tarkoittaa esimerkiksi datan ja kaistan kohtuullista käyttöä sekä laitteiden elinkaaren pidentämistä.

Keskeisiä periaatteita ovat riittävyys – tarpeenmukainen käyttö, tehokkuus – resurssien vähäinen hukka, sekä kierrätys ja uudelleenkäyttö. Toteutuksessa käytetään usein yhdistelmää hintajärjestelmiä, sääntelyä, tiedottamista ja elinikäistä suunnittelua sekä julkista valvontaa. Tavoitteena on sekä ympäristökuorman että taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hillitseminen.

Kohtuukäytön määrittäminen ja mittaaminen voivat olla subjektiivisia ja kulttuurisesti eriytyneitä. Liiallinen korostus voi joissain tapauksissa johtaa alikäytön riskin kasvuun, ja käytännön ratkaisut vaativat jatkuvaa sopeutumista tiedon ja teknologian kehittyessä. Kohtuukäyttö on keskeinen käsite kestävän kehityksen ajattelussa Suomessa ja ohjaa sekä politiikkaa että yksilöllisiä valintoja.