Kohtalonomaisuus

Kohtalonomaisuus on suomalainen käsite, jolla tarkoitetaan ominaisuutta tai tulkintaa, jonka mukaan tapahtumat ja elämänkulku määräytyvät kohtalon tai epäpersoonallisen voiman sanelemien lakien mukaan. Se voi viitata sekä yksilön kokemaan asenteeseen että laajempaan kertomuksen tai kulttuurisen ilmiön luonnekseen.

Etymologiaa tarkasteleva huomaa, että sana muodostuu sanoista kohtalo ja -nomaisuus, jolla suomalaisessa kielessä viitataan johonkin olon, laadun tai ominaisuuden kaltaiseen piirteeseen. Käytössä kohtalonomaisuus usein ilmaisee tajuttua tai tulkittua välinettä, jossa ihmiset kokevat asioiden kulkevan tasaisen väylän mukaan eikä yhteiskuntien tai yksilön toiminnalla nähdä olevan ratkaisevaa vaikutusta.

Käyttö ja merkitys on pääosin analyyttistä. Se voi viitata sekä yksilön kokemukseen elämästä kuin myös teoksissa ja argumenteissa ilmenevään narratiiviseen rakenteeseen, jossa tapahtumat näyttäytyvät väistämättöminä. Kohtalonomaisuutta voidaan pitää sekä asenteena että luonteenpiirteenä, ja sitä verrataan usein vapauden tai aktiivisen toimijuuden käsitteisiin. Joissakin keskustelukonteksteissa termi gabaliikapainotteisesti liittyy fatalismiin tai determinismiä käsittelevään keskusteluun, mutta se ei aina tarkoita yksiselitteistä filosofista kantaa vaan enemmänkin havaittua tai analysoitua ilmaisua.

Aiheesta käytävä keskustelu sijoittuu pääasiassa kirjallisuuteen, filosofiaan ja kulttuurintutkimukseen, joissa kohtalonomaisuutta tarkastellaan tapana, jolla kertomukset ja elämänkulut välttelevät tai korostavat inhimillisen toiminnan vaikutusta. Yhteydessä voidaan löytää sellaisia käsitteitä kuin kohtalo, fatalismi, determinismi ja vapaus.