Koherenssistä

Koherenssistä tarkoitetaan yleisesti ilmiötä, jossa osa-alueet muodostavat yhtäaikaisesti järjestäytyneen ja mielekkään kokonaisuuden. Sanaa käytetään useilla tieteenaloilla kuvaamaan sekä fysikaalista ilmiötä että loogista, kielellistä ja teoreettista yhtenäisyyttä. Yleisenä piirteenä on, että yhteydet ovat selkeästi määriteltyjä ja että osien välinen suhde tukee kokonaisuuden merkitystä.

Kielellisessä ja kirjallisessa yhteydessä koherenssi tarkoittaa, että teksti etenee selkeästi, teeman ylläpito ja syy-seuraussuhteet ovat näkyviä. Koherenssia tukevat toisiinsa viittaaminen, toistuvat käsitteet sekä looginen rakenne, joka auttaa lukijaa hahmottamaan tarkoituksen. Tekstuaalinen koherenssi syntyy lisäksi siitä, että lauseet ja kappaleet nivoutuvat toisiinsa mielekkäillä sidoksilla ja johdonmukaisella symboliikan käytöllä.

Fysiikassa ja optiikassa koherenssi kuvaa suhteita samanlaisen aallon eri osien välillä. Aikakoherenssi ja spatiaalinen koherenssi vaikuttavat siihen, kuinka pitkiltä matkoilta ja kuinka laajoilta alueilta interferenssikuvia voidaan havaita. Esimerkiksi laserin valossa koherenssi on korkea, mikä mahdollistaa tarkat, vakaat interferenssit.

Tieteenfilosofiassa koherenssilla viitataan teorioiden sisäiseen johdonmukaisuuteen suhteessa havaintoihin; koherentti totuusnäkökulma korostaa käsitteiden ja teorian yhteentoimivuutta. Tilastotieteessä ja informaatioteoriassa koherenssi liittyy loogisten riippuvuuksien hallintaan sekä teoriaa ja dataa yhdistäviin konsistensseihin.

Koherenssi on yleinen mutta ei ainoa laadun mittari: korkea koherenssi voi osoittaa järjestelmällisyyttä, mutta sen rinnalla on tärkeää arvioida empiirisiä tukea ja poikkeuksia.