Koheesiorahoitusta

Koheesiorahoitusta, myös tunnettu nimellä koheesioavustus tai koheesiorahasto, on Euroopan unionin rahoituskeino, joka tukee alueiden kehitystä ja yhteensovittamista EU:n strategisten tavoitteiden kanssa. Rahoituksen tavoitteena on vähentää alueellisia eroja ja edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa jäsenmaiden välillä. Koheesiorahoitusta hallinnoidaan pääasiassa kahden pääohjelman kautta: Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja sosiaalirahaston (SOS) kautta, sekä osittain Euroopan maaseuturahaston (EMAR) kautta.

Koheesiorahoituksen rahoitusperusta perustuu EU:n budjettiin, joka jaetaan jäsenmaiden kesken niiden alueellisten tarpeiden ja kehitystarpeiden mukaisesti. Rahoitus kohdennetaan erityisesti vähemmän kehittyneisiin alueisiin, joissa taloudellinen ja infrastruktuurinen kehitys on jäljessä. Avustukset voivat kattaa esimerkiksi liikenneinfrastruktuurin, ympäristönsuojelun, koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden edistämisen sekä sosiaalisten palvelujen kehittämisen.

Koheesiorahoituksen jakelu perustuu EU:n strategisiin suunnitelmiin, kuten Euroopan alueellisen kehityksen strategiaan (EAKR) ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden strategiaan (SOS). Jokainen jäsenmaa laatii omat kehityssuunnitelmansa, jotka hyväksytään EU:n komission toimesta. Rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on, että hankkeet täyttävät EU:n asettamat kriteerit, kuten kestävän kehityksen periaatteet ja taloudellinen tehokkuus.

Koheesiorahoituksen merkitys on kasvanut merkittävästi EU:n laajetessa ja alueellisten eroja pyritään vähentämään pitkällä aikavälillä. Rahoituksen avulla pyritään myös edistämään EU:n sisäistä markkinaa ja parantamaan elinolojen tasoa kaikissa jäsenmaissa. Koheesiorahoituksen vaikutukset mitataan useiden indikaattorien avulla, kuten investointien määrän, työllisyyden kehityksen ja alueellisen kilpailukyvyn parantumisen kautta.