Koagulaattorit

Koagulaattorit ovat aineita, jotka edistävät koagulaatiota. Sillä nimellä viitataan sekä veren hyytymisessä toimiviin koagulaatiotekijöihin että vedenpuhdistuksessa käytettäviin kemiallisiin aineisiin, jotka saavat epäorgaaniset tai orgaaniset hiukkaset aggregoitumaan. Näkökulma riippuu kontekstista.

Biologisessa kontekstissa koagulaatio tapahtuu veren plasman proteiinien kaskadina. Hyytyminen alkaa kahdesta reitistä: ulkoinen reitti kudostekijän ja VIIa:n muodostaman kompleksin kautta sekä sisäinen reitti kontaktijohdannaisista proteiineista XII, XI, IX ja VIII. Yhteinen reitti johtaa X:n aktivoitumiseen Xa:han; Xa muuttaa protrombiinin IIa:ksi, joka muuntaa fibrinogeenin fibriiniksi. Fibriini muodostaa hyytymän, ja XIII ristiinkytkee fibriinin. Vitamiini K on välttämätön joidenkin koagulaatiotekijöiden gamma-karboksylaatiolle. Puutteet tai toimintahäiriöt, kuten hemofilia A (FVIII) tai B (FIX) sekä von Willebrand -tauti, voivat johtaa liialliseen tai spontaaniin verenvuotoon.

Vedenpuhdistuksessa koagulaattorit ovat epäorgaanisia tai orgaanisia yhdisteitä, jotka neutraloivat hiukkasten pinnan varaukset ja edistävät epäorgaanisten tai orgaanisten hiukkasten aggregoitumista. Yleisimmät aineet ovat alumiini- ja rautasuolat sekä polymeerikoagulaatit. Koagulaation avulla suspensio destabiloidaan, jolloin flokkulointi ja sedimentaatio johtavat epäpuhtauksien poistoon. Käyttö riippuu veden laadusta, ja huomioidaan mahdolliset jälkivaikutukset sekä ympäristövaikutukset.