Koagulaatiohäiriöiden

Koagulaatiohäiriöt viittaavat ryhmään sairauksia, jotka vaikuttavat veren hyytymisprosessiin. Normaali hemostaasi, eli veren hyytyminen, on monimutkainen sarja reaktioita, jotka estävät liiallista verenvuotoa vahingoittuneista verisuonista. Kun tämä prosessi häiriintyy, se voi johtaa joko liialliseen verenvuotoon tai liialliseen veritulppien muodostumiseen.

Yleisimpiä perinnöllisiä hyytymishäiriöitä ovat hemofilia ja von Willebrandin tauti. Hemofiliassa puuttuu tai on vähentynyt tiettyjä hyytymistekijöitä, mikä johtaa pitkittyneisiin verenvuotoihin erityisesti nivelissä ja lihaksissa. Von Willebrandin taudissa esiintyy puutosta tai toimintahäiriötä von Willebrandin tekijässä, joka on tärkeä sekä verihiutaleiden toiminnan että hyytymistekijä VIII:n kuljetuksen kannalta. Näitä tauteja esiintyy eri vakavuusasteina.

Hankinnaiset hyytymishäiriöt voivat johtua useista syistä, kuten maksasairauksista, tietyistä lääkkeistä (esim. antikoagulantit), vakavista infektioista tai ravintoainepuutoksista. Esimerkiksi maksan vajaatoiminta voi heikentää useiden hyytymistekijöiden tuotantoa. Akuuttiin ja disseminoituneeseen intravaskulaariseen koagulaatioon (DIK) liittyy sekä hyytymistekijöiden kulutusta että veritulppien muodostumista eri puolilla kehoa.

Koagulaatiohäiriöiden diagnostiikka perustuu potilaan oireiden arviointiin, perinnöllisten taustojen selvittämiseen sekä erilaisiin laboratoriotutkimuksiin, jotka mittaavat hyytymisajan pituutta ja eri hyytymistekijöiden pitoisuuksia ja toimintaa. Hoidon tavoitteena on hallita verenvuotoja tai ehkäistä veritulppia ja se riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta.