Kjeldahlmenetelmällä

Kjeldahlmenetelmä on klassinen kemiallinen analyysimetodi, jolla määritetään näytteen kokonaistyppipitoisuus. Sitä käytetään laajasti elintarvikkeiden ja rehujen proteiinipitoisuuden sekä muiden materiaalien typellisten aineiden määrän arvioinnissa. Menetelmä soveltuu sekä laboratorio- että teollisuuslaboratorioiden käyttötarpeisiin.

Periaate perustuu kolmelle päävaiheelle: digestoituminen rikkihapossa orgaaninen typpeä sisältävän näytteen kanssa kuumentamalla ja mahdollisesti katalyyttejä käyttäen (muuttaa typpiyhdisteet ammoniumksi). Tämän jälkeen ammoniakki vapautuu neutraalisoidessa ja siirretään vastaanottoliuokseen, jossa se tiivistetään ja mitataan yleensä titraamalla tai mittaamalla vastaanottoliuoksen pH-arvo. Lopullinen typpimäärä lasketaan näytteen koon perusteella. Proteiinipitoisuus voidaan edelleen muuntaa yleisellä muuntokertoimella 6,25, jolloin saadaan proteiinipitoisuus.

Käyttö ja sovellukset ovat laajat: elintarviketeollisuudessa ja rehuteollisuudessa proteiinipitoisuuden määrittäminen on keskeistä, mutta menetelmää voidaan soveltaa myös kasvi- ja eläinperäisten näytteiden sekä kemiallisten tutkimusten typpipitoisuuksien arviointiin. Näin voidaan arvioida esimerkiksi proteiinien ja muiden typetuotteiden määrää.

Kjeldahl-menetelmä on luotettavaksi koettu ja standardoitu useissa kansainvälisissä ryhmissä (esim. AOAC- ja ISO-standardeissa). Rajoituksina ovat käytettävät rikkihappamatrisat ja kalustuksesta sekä näytteessä mahdollisesti olevien epäpuhtauksien vaikutukset sekä typen haihtumisen riski. Nykyisin käytetään myös automatisoituja Kjeldahl-analysaattoreita ja variantteja, jotka nopeuttavat mittausprosessia ja parantavat turvallisuutta.