Kirkkoyhteisöjä

Kirkkoyhteisöjä tarkoitetaan kristillisen kirkon sisäisiä ryhmiä ja yhteisöjä, jotka kokoontuvat yhteisen uskon, jumalanpalvelusten sekä diakonian ja opetuksen ympärille. Ne voivat muodostua paikallisista seurakunnista sekä niiden sisällä toimivista pienryhmistä ja projekteista. Kirkkoyhteisöjä voidaan tarkastella useista eri muodoista.

- Paikalliset seurakunnat: seurakuntayhteisöt, joilla on omat tilat, palveluksessa olevia työntekijöitä ja päätöksentekojärjestelmä.

- Pienryhmät ja kotiseurakunnat: raamatturyhmät, rukouspiirit ja muut pienemmät yhteisöt, jotka tukevat hengellistä kasvua ja yhteisöllisyyttä.

- Opetus- ja diakoniayhteisöt: ryhmät, jotka järjestävät opetusta, nuorisotyötä, musiikki- ja liturgialähetystä sekä diakonista palvelua.

- Ekumeeniset ja yhteistyöyhteisöt: yhteisöt, joissa eri kirkko- ja uskontokunnat tekevät yhteistä työtä ja jaavat käytännön toimintaa.

Yhteisöjen tehtävä on tukea jäseniään hengellisesti ja sosiaalisesti, järjestää jumalanpalveluksia ja hartauksia sekä edistää opetusta ja diakoniaa. Pienryhmät tarjoavat mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun ja yhteisöllisyyteen, kun taas suuremmat seurakunnat hoitavat käytännön järjestelyjä ja vaikuttavat laajemmin yhteiskuntaan.

Hallinto ja johtaminen vaihtelevat kirkkokunnittain, mutta yleisesti kirkkoyhteisöissä päätöksentekoa hoitaa seurakuntaneuvosto tai vastaava hallintoelin, johon kuuluu jäseniä sekä pappi tai seurakuntapäällikkö. Hiippakunnan tasolla on kirkollinen hallinto, jonka johtajana toimii piispa. Kirkkoyhteisöt ovat keskeinen osa kristillistä kirkkoa, ja niiden toiminta vaihtelee maittain sekä kirkkokunnittain. See also: kirkko, seurakunta, diakonia.