Kirkkauserot

Kirkkauserot on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan kirkkauden eroa kahden alueen välillä visuaalisessa kuvassa, maisemassa tai muualla, missä valo jakautuu epätasaisesti. Kirkkauserot eli kontrasti kuvaavat, kuinka erilaisena kaksi aluetta näyttäytyy toisistaan lähestymistavasta riippuen, ja ne liittyvät läheisesti näköaistin ja luminoitumisen ilmiöihin.

Mittaus ja mittayksiköt: Kirkkausero voidaan ilmaista absoluuttisena luminanssierona tai suhteellisena mittarina. Luminanssi mitataan tavallisesti kandela per neliömetri (cd/m^2) tai yksiköllä, joka kuvaa valaistusvoimaa. Yleisimmät kontrastit visiontieteissä ovat Weber-contrast, sekä Michelson-contrast. Weber-contrast määritellään suhteena (L_target - L_background) / L_background, kun taas Michelson-contrast määritellään (L_max - L_min) / (L_max + L_min), joissa L viittaa luminanssiarvoihin. Digitaalisen kuvankäsittelyn yhteydessä kirkkauseroja hallitaan myös dynaamisella alueella ja gamma-käyrien avulla.

Merkitys ja käyttökohteet: Kirkkauseroja tutkitaan visuaalisessa havaitsemisessa ja kontrastin herkkyyden tutkimuksessa, sekä käytännön sovelluksissa kuten valon asettelussa, valokuvauksessa ja elokuva- tai näytönohjauksessa. Suuremmat kirkkauserot voivat parantaa kohteen erottuvuutta, mutta liialliset erot voivat aiheuttaa epäselvyyksiä tai silmien rasitusta. Kuvankäsittelyssä ja näyttötekniikassa kirkkauseroilla on keskeinen rooli luettavuudessa ja visuaalisessa laadussa.

Esimerkkejä: Tekstin lukeminen vaalean taustan päällä riippuu kirkkauserosta; varjo- ja valonsävyjen kontrasti määrittää maiseman hahmotettavuuden; HDR-kuvissa pyritään hallitsemaan suuria kirkkauseroja samalla, kun yksittäiset yksityiskohdat säilyvät.

Näin termiä käytetään: Kirkkauserot on yleisesti käytetty käsite optiikassa, visuaalisessa psykologiassa, kuvankäsittelyssä sekä valo- ja näyttötekniikassa.

Lähes samaa aihetta käsitteleviä termejä ovat kirkkaus, kontrasti ja luminanssi.