Kirjoitusvälineenä

Kirjoitusvälineenä viittaa laajempaan käsitteeseen, joka kattaa kaikki työkalut, joita käytetään kirjoittamiseen. Historiallisesti tämä on vaihdellut merkittävästi ajan ja kulttuurin mukaan. Varhaisimpia kirjoitusvälineitä olivat esimerkiksi teräväkärkiset sauvat, joita käytettiin kaivertamaan merkkejä savitauluihin tai kiveen. Egyptissä kirjoitusvälineenä toimi usein kaislanenä, jota kastettiin musteeseen ja jolla piirrettiin papyrukselle.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa kirjoitusvälineenä käytettiin usein metallista tai luista tyylikynää, jolla raaputettiin merkkejä vahapäällysteisille tauluille. Tämän rinnalla käytettiin myös kynää, joka oli valmistettu linnun sulasta. Muste valmistettiin useista eri aineista, kuten hiilestä, liimasta ja vedestä.

Keskiajalla sulkakynä, joka oli yleensä hanhen tai joutsenen sulka, yleistyi kirjoitusvälineenä Euroopassa. Se tarjosi joustavamman ja sulavamman kirjoitustavan verrattuna aiempiin välineisiin. Musteet kehittyivät myös, ja erilaisia kasvipohjaisia ja mineraalipohjaisia musteita käytettiin.

Mekaanisten kirjoitusvälineiden kehitys alkoi todella 1800-luvulla. Tällöin keksittiin ensimmäiset metallikärkiset ja täytettävät kynät. Höyrykynä, joka oli täytettävä musteella, mullisti kirjoittamisen tarjoamalla tasaisemman mustevirtauksen. Myöhemmin kehittyivät kuulakärkikynät, jotka perustuvat pyörivään metallikuulaan ja nopeasti kuivuvaan musteeseen. Kirjoituskoneet puolestaan tarjosivat tavan tuottaa nopeasti luettavaa tekstiä, ja nykyään digitaaliset laitteet ja niiden kosketusnäytöt ovat muodostaneet uusia tapoja kirjoittaa ja ilmaista itseään.