Kirjoitusmuotonsa

Kirjoitusmuotonsa on termi, jolla viitataan tekstin kirjoitus- ja typografisiin ominaisuuksiin: miten teksti on oikeinkirjoitettu, millaiset välimerkit sitä rytmittävät, miten isot ja pienet kirjaimet sekä sanavälit ovat käytössä, sekä millaista typografiaa ja otsikointia käytetään. Käsite esiintyy erityisesti lingvistiikassa, tekstianalyysissä ja kustannusalalla, missä halutaan kuvata kielen kirjoitusasuun liittyviä ilmaisullisia ja rakenteellisia piirteitä.

Kirjoitusmuotonsa muodostuvat osatekijät ovat oikeinkirjoitus ja välimerkit, suurten ja pienien kirjainten käyttö, sananmuodostuksen tavat sekä typografiset ratkaisut kuten fontti, riviväli ja kappalejako. Niihin vaikuttavat sekä kielen säännöt että kirjoittajan tai julkaisun valinnat: rekisteri, genre, aikakausi sekä alueelliset variantit.

Käyttöesimerkkejä: historialliset tekstit voivat ilmentää menneiden aikojen kirjoitusmuotoa, kun taas modernit julkaisut noudattavat ajantasaisia standardeja. Suomessa kirjoitusmuotoa säätelevät yleisesti kielen ohjeistukset, kuten Kielitoimiston oikeinkirjoitussäännöt, mutta käytännön kirjoitus voi poiketa standardista tarkoituksellisesti tai tyyliperiaatteiden mukaan.

Muutos ajan myötä: reformit, lainasanan omaksuminen, murteellisten piirteiden normalisointi sekä teknologiset muutokset vaikuttavat siihen, miten kirjoitetaan. Kirjoitusmuotonsa tunnistaminen helpottaa tekstin ajankuvaa, tyylianalyysiä ja editointiprosesseja.