Kirjanpitoyksikön

Kirjanpitoyksikkö on suomalaisessa kirjanpitokäytännössä ja lainsäädännössä käytetty termi, joka tarkoittaa taloudellista yksikköä, jolle on kohdistettu kirjanpitovelvollisuus. Termi kattaa yritykset, yhdistykset, säätiöt, elinkeinonharjoittajat ja julkisyhteisöjen tietyt yksiköt sekä muut toimijat, jotka lain mukaan on velvoitettu pitämään kirjanpitoa ja laatimaan tilinpäätös.

Kirjanpitoyksikön määrittely perustuu kirjanpitolakiin ja sitä täsmennetään käytännössä esimerkiksi toiminnan taloudellisten rajojen, vastuullisuuden ja itsenäisen päätöksenteon perusteella. Yksikkö voi olla oikeushenkilö tai toimintayksikkö, esimerkiksi tytäryhtiö, sivutoimipaikka tai hallinnon alainen osasto, jos sille kohdistuvat omat kirjanpito- ja raportointivaatimukset.

Kirjanpitoyksikköä koskevat velvollisuudet sisältävät asianmukaisen kirjanpidon ylläpidon, tositteiden säilyttämisen, tilikauden kirjaamisen ja tilinpäätöksen laatimisen sekä tarvittaessa tilintarkastuksen. Lainsäädäntö määrittelee myös säilytysajat, tilikauden pituuden ja raportointistandardit; erikoisaloilla voi olla lisävaatimuksia.

Käsite erottaa taloudellisen raportoinnin kohteen muista oikeudellisista tai verotuksellisista käsitteistä. Kirjanpitoyksikön määräytyminen vaikuttaa tilinpäätöksen laajuuteen, konsernitilinpäätösvelvoitteisiin ja ulkoiseen raportointiin.