Kiintymyssuhdehäiriöiden

Kiintymyssuhdehäiriöt ovat joukko psykiatrisia tiloja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn muodostaa ja ylläpitää terveitä ihmissuhteita. Ne kehittyvät tyypillisesti lapsuudessa kokemuksista, joissa perustarpeiden tyydyttäminen ja turvallisuuden tunteen kokeminen eivät ole toteutuneet johdonmukaisesti. Vaikka kiintymyssuhdehäiriöt luokitellaan usein lapsuuden häiriöiksi, niiden vaikutukset voivat ulottua pitkälle aikuisuuteen.

On olemassa kaksi päätyyppiä kiintymyssuhdehäiriöitä: epäjärjestynyt kiintymyssuhdehäiriö ja sosiaalinen vetäytyminen. Epäjärjestynyt kiintymyssuhdehäiriö ilmenee usein hämmentävänä, ristiriitaisena ja pelottavana käyttäytymisenä vuorovaikutustilanteissa, erityisesti silloin kun lapsi kokee stressiä tai ahdistusta. Sosiaalinen vetäytyminen puolestaan ilmenee passiivisuutena ja haluttomuutena reagoida sosiaalisiin ärsykkeisiin, jolloin lapsi ei hae tai ota vastaan lohtua tai tukea muilta.

Näiden häiriöiden taustalla ovat usein hoivaajien omat tunnistamattomat tai käsittelemättömät traumatisoitumiset, mielenterveysongelmat tai väkivaltainen ja pelottava käyttäytyminen. Hoitamattomana kiintymyssuhdehäiriöt voivat altistaa yksilön monille muille psyykkisille ongelmille, kuten ahdistukselle, masennukselle, persoonallisuushäiriöille ja antisosiaaliselle käyttäytymiselle. Varhainen tunnistaminen ja asianmukainen terapia, kuten traumatietoinen perheterapia tai kiintymyssuhdekeskeinen terapia, ovat keskeisiä toipumisen kannalta.