Kiertokierto

Kiertokierto on termi, jolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa jokin aine, energia tai jokin muu komponentti liikkuu järjestelmässä syklinomaiseen kiertoon ja palaa lopulta alkuperäiseen tilaan transformaatioden kautta. Käsite korostaa toistuvaa liikettä ja muutoksia yhdenmukaisissa tai vuorovaikutteisissa prosesseissa, joissa lähtökohta ei välttämättä ole samaa molekyyliä kuin lopussa.

Keskeisellä tasolla kiertokierrot selittävät, miten aineet ja energian tulovirrat kulkevat luonnossa. Biogeokemialliset kierron muodot vaikuttavat ekosysteemien toimintaan: hiili, typpe, fosfori ja vesi kiertävät maaperässä, ilmakehässä, vesistöissä sekä eliöissä. Tyypillisiä prosesseja ovat fotosynteesi, hengitys, mineralisoituminen, sitominen, juurien ja bakteerien kautta tapahtuvat sitoutumiset sekä sedimentaatio. Eri kierron osat toimivat erilaisten varasto- tai varastokenttien, kuten ilmakehän, sedimenttien, maaperän ja vesistöjen, välillä.

Esimerkkejä kiertokierroista ovat hiilen kiertokierto, typen kiertokierto, fosforin kiertokierto sekä vesikierto. Jokainen niistä kuvaa monimutkaista verkostoa reaktioita ja siirtymiä, jotka ylläpitävät elämän ja ilmaston kannalta välttämättömiä arvoja.

Inhimillinen toiminta muuttaa kiertokulkuja monin tavoin: fossiilisten polttoaineiden poltto, maankäytön muutos ja rehevöittäminen vaikuttavat kiertojen nopeuksiin, varastoihin ja palautumiseen. Kiersiminen ja kierrätys ovat myös taloudellisia käsitteitä, joita käytetään kuvaamaan materiaalien ja tuotteiden uudelleenottoa ja -käyttöä kestävän kehityksen tavoitteissa.