Kielikorvaukset

Kielikorvaukset ovat korvauksia, joita maksetaan kattamaan kielipalveluihin liittyviä kustannuksia. Niihin voivat kuulua esimerkiksi käännökset, tulkkaus sekä kielikoulutus, mutta tarkka sisältö riippuu kyseisestä ohjelmasta, sopimuksesta tai kontekstista.

Kielikorvauksia voidaan myöntää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Julkisessa sektorissa ne voivat kattaa palveluiden tuottamisen jonkin kielitaidon puutteen vuoksi, esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa tai koulutuksessa. Yksityisellä sektorilla ne voivat ilmetä työnantajan kustannuksina kielikursseista, käännöspalveluista tai muista kielipalveluista.

Hallinnointi ja hakeminen vaihtelevat, mutta yleisesti korvauksia haetaan dokumentoidun kulun perusteella. Tällöin tarvitaan laskut tai tositteet sekä todiste palvelun käytöstä. Määrät voivat perustua kiinteisiin taksoihin, todellisiin kustannuksiin tai niiden mukaan laskettuihin korvausprosenteihin, ja ne voivat olla rajattuja sekä ajallisesti että määrällisesti. Verotus ja raportointi vaihtelevat oikeusasteen mukaan.

Esimerkkejä käyttöyhteyksistä ovat terveydenhuollon tulkkaus potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä, koulujen kielikoulutukset tai kielikäännökset viranomaisasiakirjoiksi, sekä työpaikan sisäiset kielityöt. Kielikorvausten käytäntö ja tarjoajat vaihtelevat maittain ja ohjelmittain, jolloin tarkka sisältö on selvitettävä kyseisen järjestelmän ohjeistuksista.