Kielennormit

Kielennormit ovat ohjeita ja käytäntöjä, jotka määrittelevät, millaisia kieliopillisia, ortografisia ja typografisia muotoja pidetään suomen kielen kirjoitetussa ja virallisessa käytössä hyväksyttävinä. Ne ohjaavat muun muassa oikeinkirjoitusta, välimerkintää, isot ja pienet kirjaimet sekä sananmuodostusta ja sanavalmistelua. Kielennormit pyrkivät varmistamaan kirjoitetun kielen selkeyden, johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden suurissa viestintäyhteyksissä.

Normien laatiminen ja ylläpito on institutionaalinen tehtävä. Keskeisiä toimijoita ovat kotimaiset kieli- ja kirjoitusasiantuntijat, kuten Kotimaisten kielten keskus (Kotus), sekä niiden julkaisusarjat ja ohjeistukset. Yleisön laajimmin tuntemia ovat muun muassa Kielitoimiston sanakirja ja oikeinkirjoitusohjeet, joita noudatetaan virallisessa viestinnässä, koulutuksessa sekä mediassa. Normeja päivitetään tutkimusperusteisesti, kun uudet sanat, ilmaisut tai rakenteet vakiintuvat, tai kun vanhentuneet muodot ohitetaan.

Käyttöala ja luonne vaihtelevat. Kielennormit koskevat ensisijaisesti kirjoitettua yleiskieltä sekä hallinnon, median ja opetuksen viestintää, mutta ne tunnistavat myös kielellisen variation ja erilaiset rekisterit—virallinen, puhutun kielensuuntautuneet sekä alueelliset tai diakilttiset variaatiot. Kielennormit ovat siis dynaaminen tasapaino perinteiden ja kielen kehityksen välillä, ja ne antavat ohjeet, mutta eivät rajoita kieltä puheessa tai epämuodollisessa kielenkäytössä.