Keskustelunanalyysiä

Keskustelunanalyysi (CA) on mikroanalyyttinen tutkimuslähestymistapa, jolla tutkitaan, miten ihmiset rakentavat ja ylläpitävät vuorovaikutusta luonnollisissa keskusteluissa. Lähestymistavan keskeisiä hahmoja ja kehittäjiä ovat 1960-luvulla Harvey Sacks, Emanuel Schegloff ja Gail Jefferson. CA keskittyy puheen järjestäytymiseen, vuoronvaihtoihin sekä siihen, miten puhe etenee sekvenssitasolla ja miten osallistujat rakentavat yhteisymmärrystä vuorovaikutuksessa.

Keskeisiä käsitteitä ovat turn-taking ja turn-construction units (TCUs), adjacency pairs ja sequence organization, transition relevance place (TRP), sekä repair (korjaus) ja preference-organization. Tutkimus tarkastelee, miten vuorot syntyvät, miten puhe seuraa toisiaan ja miten osallistujat reagoivat toisten puheenvuoroihin. CA pyrkii kuvaamaan ja tulkitsemaan puheen toimintoja sekä niitä tilanteita, joissa kommunikaatio onnistuu tai epäonnistuu.

Aineistot koostuvat luonnollisesta puheesta: arkipäiväisistä keskusteluista, haastatteluista, luennoista ja muista vuorovaikutustilanteista, jotka tallennetaan äänitteinä tai videoina. Tutkijat tekevät tarkkaa transkriptioita, usein Jeffersonin transkriptiojärjestelmää noudattaen, jotta puheäänet, intonaatio, tauot ja katkokset voidaan jäljentää. Analyysi kiinnittyy sekvenssien tarkasteluun: miten vuoro vaihtuu, miten viestit palautetaan ja miten toiset rakentavat merkityksiä puheesta.

CA:n vaikutus on ollut laaja kielitieteen, sosiologian, antropologian sekä koulutuksen ja organisaatioviestinnän tutkimuksiin. Sen etuja ovat datalähtöisyys ja tarkka mikroanalyysi; rajoitteina ovat usein pienet, kontekstisidonnaiset aineistot sekä työmäärä, jonka vuoksi tulosten yleistettävyys voidaan kyseenalaistaa.