Keskushermosto

Keskushermosto (CNS) on osa keskushermostojärjestelmää, joka säätelee ja koordinoi kehon toimintoja. CNS koostuu aivoista ja selkäytimestä. Aivot sijaitsevat kallon sisällä ja selkäydin ulottuu aivorungon yläosasta lannenikamiin.

CNS:ssä on harmaa aine, joka muodostuu neuroneiden solukeskuksista ja synapseista, sekä valkoinen aine, joka koostuu myelinisoiduista aksoneista. Aivot jaetaan isoaivoihin, pikkuaivoihin ja aivorunkoon; isoaivot vastaavat tiedonkäsittelyn ja tahdonalaisten toimintojen suunnittelusta, pikkuaivot koordinoivat liikkeen tarkkuutta ja tasapainoa, kun taas aivorunko säätelee elintoimintoja kuten hengitystä, sydämen sykettä ja verenpainetta. Selkäydin välittää sensorisia ja motorisia signaaleja ja hallinnoi lukuisia refleksireittejä.

CNS on suojattu kolmella meningellä (dura mater, arachnoidea, pia mater) sekä aivo-selkäydinnesteellä (CSF), jota kiertää aivokammioissa. Veri-aivoeste suojaa keskushermostoa haitallisilta aineilta. CNS kehittyy sikiön neural tube -rakenteesta ja on vahvasti suojattu ympäristötekijöiltä.

Toiminta: CNS vastaanottaa aistitietoja, tulkitsee niitä, suunnittelee ja säätelee liikkeet sekä autonomisia toimintoja, ja vastaa korkean tason kognitioon, tunteisiin ja muistiin.

Kliininen merkitys: CNS-vauriot voivat aiheuttaa halvauksia, tuntohäiriöitä ja kognitiivisia muutoksia. Tärkeitä sairauksia ovat aivohalvaus, multiple sclerosis sekä neurodegeneratiiviset sairaudet kuten Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti. Diagnostiikka perustuu kliinisiin tutkimuksiin sekä kuvantamiseen (MRI, CT); CSF-tutkimus voi olla tarpeen tietyissä tapauksissa. Hoito kohdistuu akuutin tilanteen hoitoon, kuntoutukseen sekä taudin mukaan lääkehoitoon.