Keskittymisen

Keskittyminen tarkoittaa kykyä suunnata mielen voimavarat tiettyyn tehtävään, ylläpitää huomio valitussa asiassa ja suojata huomio häiriötekijöiltä. Se on keskeinen osa kognitiivista suoritusta ja voidaan nähdä sekä kyvynä pitkäjänteiseen tarkkaavaisuuteen että tehtäväkohtaiseen kontrolliin. Keskittymisen tasoon vaikuttavat sekä yksilölliset tekijät että ympäristö: motivaatio, tehtävän selkeys, sekä olosuhteet kuten melu, valaistus ja laitteen häiriöt. Myös unipuutteella, stressillä tai ahdistuksella on usein nopeasti negatiivinen vaikutus.

Kognitiivisessa mielessä keskittymiseen osallistuvat useat aivojen järjestelmät, erityisesti etuotsalohkon toiminta sekä tarkkaavaisuuteen liittyvät verkot. Neurokemiallisesti dopamiini- ja noradrenaliinijärjestelmien tasapainolla on keskeinen rooli keskittymisen säätelyssä. Keskittymisen laatua voidaan tarkastella eri ulottuvuuksina, kuten kestävyytenä (kuinka kauan tehtävää voidaan tehdä keskittyneesti), tarkkuutena ja kykynä siirtyä halutulla tavalla tehtävästä toiseen.

Käytännön tasolla keskittymistä voi tukea sekä yksilölliset että ympäristöön liittyvät tekijät: selkeät tavoitteet, tehtäväkohtainen suunnittelu, vähäiset häiriötekijät sekä säännölliset tauot. Tietotekniikassa ja työelämässä käytetään usein ajanhallintatekniikoita kuten työskentelylohkoja sekä ympäristön optimointia (hiljainen tila, pois päältä ilmoitukset). Hyvinvointia tukevat riittävä uni, säännöllinen liikunta ja stressinhallinta, sillä ne parantavat yleistä keskittymiskykyä. Keskittymisen kyky on sekä oppimisen että arjen sujuvan toiminnan perusta.