Kertainensanojen

Kertainensanojen on kielitieteellinen käsite, jonka mukaan tietyt sanat tai sananmuodostusilmiöt ilmentävät toistoa tai moninkertaista merkitystä. Termi muodostuu sanoista kerta, jolla viitataan toistokertojen määrään, ja sana, jolla tarkoitetaan sanallista ilmaisua. Kertainensanojen tarkka määritelmä ei ole vakiintunut, ja sitä käsitellään lähinnä teoreettisissa teksteissä.

Katura sille voidaan tulkita sekä morfologisena että syntaktisena ilmiönä. Usein kertainensanoja pidetään ilmiöinä, joissa toistoa tai moninkertaisuutta merkitään joko reduplikaatiossa tai johdannaisissa, joissa toisto saa erityisen semanttisen painon. Tämä eroaa tavallisesta adverbiaalista tai numeraalisesta ilmaisusta, koska kertainensanojen tavoite on nimenomaan toiston merkitys.

Käyttö ja semantiikka nousevat esiin erityisesti kerronnallisuudessa, runoudessa ja puhutuissa teksteissä, joissa toistoa tarvitaan korostamaan toimintojen tai ilmiöiden toistuvuutta, asteittaisuutta tai keston luomista. Kertainensanojen avulla voidaan ilmaista esimerkiksi toistuvan tapahtuman toistuvuutta, keston vahvistamista tai painotettua intensiteettiä.

Kielitieteessä termi ei ole yleisesti hyväksytty tai laajasti käytetty, vaan se esiintyy satunnaisesti teoreettisissa keskusteluissa ja vertailussa reduplikaatioon sekä iteratiiviseen aspektiin. Sillä on mahdollista löytää samankaltaisia käsitteitä muiden kielten morfologisissa ja syntaktisissa rakenteissa, joissa toistoa indikoivat ilmaisut ovat keskeisiä.