Kerrontavälineet

Kerrontavälineet ovat kirjallisuudessa ja tarinankerronnassa käytettyjä keinoja, joiden avulla tarina kerrotaan, rakennetaan jännitystä ja ohjataan lukijan tulkintaa. Ne vaikuttavat siihen, kuka tarinan kertoo, millaista tietoa kertojalla on ja miten tapahtumat esitellään sekä jäsennellään.

Kerrontavälineisiin kuuluvat muun muassa kertojan rooli ja näkökulma. Tyypillisiä kertojatyyppejä ovat minä-kertoja (ensimmäinen persoona), ulkoinen kertoja (ulkopuolinen kertojan ääni) sekä kaikkitietävä kertoja (kokonaisvaltainen tieto tapahtumista ja hahmoista). Näkökulman voi asettaa tietyn hahmon sisäiseen perspektiiviin (fokalisaatio) tai käyttää useampia näkökulmia. Myös kerrontatyyli ja sävy sekä kertojaäänensä vaikuttavat lukukokemukseen.

Ajan ja rakenteen keinoilla voi vaikuttaa tarinan rytmiin ja jännitteeseen. Kronologinen kertomus etenee tapahtumien mukaan, kun taas aikahyppyjä, takaumia ja ennakointia käytetään muokkaamaan jäsentelyä ja informaation jakautumista. Lisäksi kerrontavälineet voivat ilmentää luotettavuuden tai epäluotettavuuden teemoja, kun lukija saa tietoa vain osittain tai epävarmasta lähteestä.

Käyttö sekä opettavaisessa että luovassa kontekstissa auttaa lukijoita analysoimaan, miten valitut keinoerät vaikuttavat tarinan kokemukseen. Kerrontavälineet tarjoavat välineitä sekä kirjoittajalle tarinan suunnitteluun että lukijalle tarinan ymmärtämiseen.