Kerrontatekniikkaa

Kerrontatekniikkaa, tai kertomustekniikkaa, on kirjallisuudentutkimuksen käsite, joka käsittää tarinan kertomisen rakenteelliset ja kielelliset keinot. Se kuvaa, miten tarina kerrotaan, kuka sen kertoo, millä näkökulmalla ja millaisella ajallisella rakenteella. Kerrontatekniikka vaikuttaa siihen, miltä tapahtumat näyttäytyvät ja miten lukija tulkitsee tarinan sisällön ja merkityksen.

Kertojan näkökulma ja fokalisaatio. Kerrontatekniikassa käytetään erilaisia kertojan näkökulmia: minä-kertoja (ensimmäisessä persoonassa, subjektiivinen näkökulma), kolmannen persoonan kertomus (ulkopuolinen tai sisäinen havainnointi) sekä näiden yhdistelmä. Fokalisaatio tarkoittaa, keneltä käsin tapahtumat nähdään, ja se voi olla täysin avoin tai rajattu, jolloin lukija saa tiedot vain tämän näkökulman kautta.

Ajan ja rakenteen keinot. Kerrontatekniikassa voidaan käyttää kronologista kertomusta sekä aikaelementtejä kuten takaumat (analepsia) ja ennakot (prolepsia). Monitasoinen kertominen voi siirtää katseen useampaan kertojan ääneen tai näkökulmaan.

Kielen ja rytmin rooli. Valitut ilmaisutavat, repliikit, virkkeiden pituus ja rytmi vaikuttavat tarinan tunnelmaan ja nopeuteen. Kerrontatekniikka voi luoda lukijalle luottamuksen tai epäluottamuden tunteen sekä jännitteitä.

Merkitys ja tutkimus. Kerrontatekniikka on keskeinen osa narratologiaa, jolla analysoidaan, miten tarina rakentuu ja miten merkitys syntyy lukijan silmissä. Se on keskeinen sekä proosan että elokuvan ja muun median tuotannossa.