Kenttäviestinnän

Kenttäviestinnän käsite viittaa paikan päällä tapahtuvaan viestintä- ja tiedonvälitykseen, joka toteutuu usein nopeasti muuttuvissa olosuhteissa ja ilman kiinteää tilaverkkoa. Se kattaa sekä ääniviestinnän että tiedonvälityksen sekä tekstimuotoiset että dataan perustuvat siirrot, ja sen tarkoituksena on tuki päätöksenteolle, tilanneraportoinnille sekä operatiiviselle koordinoinnille.

Kenttäviestintä perustuu erilaisiin teknologioihin ja järjestelmiin, jotka voivat toimia itsenäisesti tai integroituna osaksi laajempaa verkkoa. Yleisiä välineitä ovat pelastus- ja turvallisuusalalla käytettävät radioviestintäjärjestelmät sekä yksityiset ja julkiset mobiili- ja digitaaliset radiot, kuten VHF/UHF-radiot ja digitaaliset järjestelmät (esimerkiksi TETRA). Maa- ja avaruudesta tulevaa kommunikaatiota voidaan täydentää satelliittiviestinnällä sekä pienempiä yksiköitä jaetulla IP-dataliikenteellä. Kenttäviestintä voi sisältää myös tekstiviestintää, kartoitusta ja reaaliaikaista tilanteen seurantaa.

Käyttökohteita ovat muun muassa sotilaalliset operatiiviset tehtävät, pelastus- ja hätätilanteiden johtaminen, suurten tapahtumien järjestäminen sekä tutkimus- ja luonnonvarojen- hankintatutkimukset maastossa. Viestintäjärjestelmät suunnitellaan usein redundanssia ja varajärjestelmiä varten sekä huomioiden turvallisuus, salaus ja fyysiset olosuhteet. Haasteiksi muodostuvat maasto- ja sääolosuhteet, häiriöt, kapasiteetin riittävyys sekä kyber- ja tietoturva-uhkat. Kenttäviestinnän kehitys tähtää entistä luotettavampiin, nopeammin reagoiviin ja helpommin ylläpidäviin ratkaisuihin.