Kelttiläisyyden

Kelttiläisyys tarkoittaa kelttiläistä kulttuuriperintöä ja siihen liittyvää identiteettiä. Suomenkielisessä käytössä termi voi viitata sekä kelttiläisiin tutkimuksiin (kelttitiede) että laajemmin kelttiläiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Kelttiläisyys ei ole yksi yhteen kaikkien kattava kulttuuri vaan muodostuu useiden, historiallisesti yhteydessä olevien kulttuurien ja kieliryhmien kokonaisuudesta.

Kielitieteellinen ja historiallinen näkökulma on keskeinen osa kelttiläisyyttä. Kelttiläiset kielet jakautuvat kaksiin päähaaraan: goidelinen (esim. irlanninkieli, skotlantilainen gaeli ja Manx) ja bryttoninen (welsh, breton, cornish). Muinaiset kelttiläiset kielet kuten gallialainen ja Celtiberian ovat kadonneita. Historiallisesti kelttiläisyys ulottuu esihistoriallisesta ajasta roomalaisajalle sekä keskiaikaan, ja sen kulttuurivaikutukset näkyvät arkeologiassa, kirjallisuudessa ja taiteessa Brittein saarilla, Galliassa ja muilla alueilla.

Nykyään kelttiläisyys esiintyy sekä akateemisessa kelttitieteessä että kulttuuri- ja uskonnollisissa liikkeissä. Moderni kelttiläinen reconstructionistinen neopaganismi sekä druidiliikkeet ovat esimerkkejä siitä, miten muinaista perinnettä tulkitaan nykypäivässä. Kielten ja kulttuuriperinteen edistäminen näkyy festivaaleissa, kirjallisuudessa ja kansanperinteessä.

Kelttiläisyyden tutkimuksessa korostuvat sekä identiteetin rakentuminen että tieteellinen lähestymistapa. Se on monitahoinen kenttä, joka vaihtelee maantieteellisesti, historiallisesti ja ideologisesti.