Keinolumilaskettelukeskukset

Keinolumilaskettelukeskukset ovat laskettelukeskuksia, joissa keinolunta tuotetaan ja käytetään rinnealueiden laskettelukelpoisuuden varmistamiseen tai pidentämiseen riippumatta luonnon lumen määrästä. Ne voivat koostua ulko- sekä sisätiloista, joissa on erilaisia rinteitä, hissijärjestelmiä ja laskettelukoulupalveluita.

Keskeinen tekniikka on lumituotantoprosessi, joka hyödyntää lumitykkejä, vesivarastoja ja paineilmavirtauksia. Ulkoilukeskuksissa keinolunta muokataan ja tasataan muiden lumen kanssa, kun taas sisätilojen keskuksissa ylläpidetään vakaata, ilmastoitu ympäristö koko vuoden ajan. Keinolumen tuotanto mahdollistaa aiempienkin kylmien kausien ulkopuolisen aukiolon, mutta se vaatii riittävän kylmää ilman lämpötilaa, vesivarastoja ja energianhallintaa.

Ympäristövaikutukset, kuten vedenkulutus ja energiankulutus, ovat keskeisiä kysymyksiä. Kestävyyttä pyritään parantamaan muun muassa veden kierrätyksellä, energiatehokkuudella, uusiutuvan energian käytöllä sekä optimoidulla lumipinnan hallinnalla. Säädökset ja turvallisuusmääräykset kattavat hissien ja laitteiden huollon, rinteen kunnossapidon sekä veden käyttöön liittyvät ympäristöasiat.

Kiinolumilaskettelukeskukset ovat yleisiä Pohjoismaissa, kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, sekä alppialueilla ja kansainvälisillä kaupunkikohteilla. Niiden taloudellinen rooli käsittää matkailun, työpaikat sekä mahdollisuuden harjoitella lajia ympärivuorokaudessa.