Kehonlämpöä

Kehonlämpöä tarkoittaa kehon sisäistä lämpötilaa, jota ylläpitää kehon termoregulointi. Se kuvaa elintoimintojen toimintavarmuutta ja toimintakyvyn edellytystä sekä reagoi muun muassa ympäristön lämpötilaan, liikuntaan, sairauksiin ja ruumiinrakenteeseen. Aikuisten normaalina kehonlämpönä pidetään noin 36,5–37,5 °C, mutta yksilölliset vaihtelut ovat tavallisia.

Normalisoitumiseen vaikuttavat tekijät ja mittausmenetelmät. Kehonlämpö vaihtelee vuorokauden mukaan noin 0,5 °C: aamulla alhaisempi ja illalla korkeampi. Fyysisen rasituksen, kuuman ympäristön tai infektion yhteydessä lämpö nousee. Mittauspisteillä on merkitystä: oraali (suun kautta), rektaalinen (peräaukko), kainalo (axillaarinen) sekä tympaninen (korvan sisäpuoli) mittaus antavat erilaisia lukemia. Rektaalinen mittaus on usein luotettavin sisätilan lämpötilan arvioinnissa, mutta useammin käytettyjä ovat oraali- ja kainalomittaukset.

Kuume ja poikkeamat. Kuume tarkoittaa usein kehon lämmönsäätelyn nousua, jolloin arvo ylittää tavallisesti 38 °C mittausmenetelmästä riippuen. Kuume voi liittyä infektioihin, tulehduksiin tai harvemmissa tapauksissa muihin sairauksiin. Hypertori- ja hypotermian asteittainen nousu tai lasku voivat viestiä vakavasta tilasta; alle 35 °C on hätätilanne ja yli 40 °C vaatii välitöntä arviota. Kehonlämpöä seurataan kliinisesti diagnosoinnissa, hoidossa ja potilaan tilan seuraamisessa.