Katutanssimuodot

Katutanssimuodot ovat urbaaniin kaupunkikulttuuriin liittyviä tanssilajeja, jotka kehittyivät 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla. Keskeisiä piirteitä ovat improvisaatio, musiikkiin reagoiva liike sekä yhteisöllisyys ja kilpailullisuus. Harjoittaminen tapahtuu usein ryhmissä sekä yksilöllisen ilmaisun kehittämisessä, ja oppiminen tapahtuu usein jamien ja battlien kautta.

Historian taustalla ovat sekä Yhdysvalloista tulleet hip hop- ja funk-kulttuurit että niiden ympärille syntyneet tanssityylit, kuten breakdance, popping ja locking. Kansainvälinen leviäminen tapahtui videoiden, televisio-ohjelmien ja live-tapahtumien välityksellä. Suomessa katutanssikulttuuri on kasvanut 1990-luvulta lähtien, ja siihen osallistuvat sekä harrastajat että ammattilaiset: tanssikouluja, ryhmiä, kilpailuja ja esiintymistilaisuuksia sekä monipuolista opetusta ja yhteisöllisiä tapahtumia.

Katutsanssimuotoja ovat yleisimmin breakdance (b-boying/b-girling), popping ja locking, sekä house- ja funk-tyylit. Lisäksi freestyletanssi ja fuusiot ovat yleisiä osa-alueita, joissa yhdistellään eri tekniikoita. Tyylilajeja leimaa tekninen monipuolisuus, rytmin tulkinta ja kyky reagoida musiikkiin.

Harjoittaminen painottuu treeneihin sekä ryhmä- ja yksilötasoisessa työskentelyssä, ja usein keskiöön nousevat esiintymiset, jamit ja kilpailevat battlat. Katutanssikulttuuri korostaa yhteisöllisyyttä, avointa opetusta ja turvallista, kunnioittavaa ilmapiiriä sekä kansainvälisen vuorovaikutuksen kautta syntyviä uusia ilmaisumuotoja.