Katselukokemusta

Katselukokemusta on suomenkielinen termi, joka viittaa katselijan koettamaan kokonaisvaltaiseen kokemukseen, kun hän katselee elokuvaa, televisio-ohjelmaa, videostreamia tai muuta visuaalista sisältöä. Termi painottaa sekä havaittavien teknisten ominaisuuksien että subjektiivisen nautinnon yhteisvaikutusta.

Käsite on yleisesti käytössä media- ja kuluttajatieteissä sekä käytön suunnittelussa. Käsite on yleistynyt 2000-luvulla mediatuotannossa ja digitaalisten palveluiden kontekstissa, kun laitteiden ja alustojen tarjonta on monipuolistunut ja käyttäjäkokemuksesta on tullut kilpailupiste.

Keskeiset osa-alueet ovat visuaalinen laatu (resoluutio, kontrasti, värintoisto, liikevivahteet), äänentoisto (dynaaminen ääni, tilallinen suuntaus), sekä käyttökokemus (käyttöliittymän selkeys, asettelu, mukavuus) ja sisältö- sekä kontekstuaaliset tekijät (kesto, rytmi, genre, valaistus sekä katseluympäristön ergonomia). Nämä tekijät yhdessä muokkaavat sitä, miten katsoja vastaanottaa ja reagoi tarjolla olevaan sisältöön.

Mittaaminen tapahtuu sekä subjektiivisilla menetelmillä kuten kyselyillä ja haastatteluilla että objektiivisilla mittareilla, jotka liittyvät kuvan- ja äänentoiston teknisiin ominaisuuksiin sekä katselukokemukseen vaikuttaviin kontekstuaalisiin tekijöihin. Arviointi soveltaa usein sekä laatupainotteisia että kokemuspainotteisia kriteerejä.

Sovelluksia ovat tuotesuunnittelu, UX-tutkimus, palveluiden kehitys ja sisällöntuotanto, joissa tavoitteena on parantaa katsojan kokemusta sekä säilyttää kiinnostus ja tyytyväisyys. Katselukokemusta voidaan pitää laajemman laadun ja tyytyväisyyden mittarina mediakuluttajille.