Kasvilaji

Kasvilaji on kasvitieteen peruskäsite, jonka mukaan kasvit voidaan jakaa lajeihin. Laji tarkoittaa ryhmää yksilöitä, jotka voivat luonnossa lisääntyä keskenään ja tuottaa elinkelpoisia jälkeläisiä. Kasvilajin määrittelyä kuitenkin leimaa useiden näkökulmien tarve: hybridisaatio, polyploidia sekä ekologiset eriytymiset voivat hämärtää rajat, ja siksi lajien tunnistuksessa käytetään morfologian, ekologian sekä geneettisen ja phylogeneettisen tiedon yhdistelmää.

Binominen nimeäminen tapahtuu nomenklatuurin mukaan: suvun nimi (Genus) ja lajin nimi (species). Nimet kirjoitetaan kursiivilla, ja ensimmäinen sana alkaa isolla. Tekstissä voidaan myös lisätä kirjoittajan lyhennys. Esimerkkejä: Quercus robur ja Betula pendula.

Kenttätyössä lajien tunnistus perustuu havaintoihin, näytteiden keruuseen ja herbaarionäytteisiin sekä morfologian ja geneettisen materiaalin analyysiin. DNA-viivakoodi ja filogenettiset tutkimukset auttavat lajirajojen määrittelyssä, etenkin ryhmissä, joissa morfologiset erot ovat vähäisiä.

Kasvilajit muodostavat biodiversiteetin perustan. Ne vaikuttavat ekosysteemien toimintakykyyn, tarjoavat resursseja ja ovat keskeisiä tutkimukselle sekä luonnon- ja maankäytön suunnittelulle. Lajit ovat myös alttiita uhanalaisuudelle ja ympäristömuutoksille, minkä vuoksi niiden määrittely ja seuranta ovat keskeisiä.