Kasvatuskenttien

Kasvatuskenttien (genitive muodossa kasvatuskenttien) käsite viittaa Suomessa useisiin kasvatus- ja oppimisympäristöihin. Termi yhdistää kasvatus-sanan ja kenttä-sanan, ja sillä tarkoitetaan sitä osa-alueiden kokonaisuutta, jossa yksilön kasvaminen, oppiminen sekä arvojen ja taitojen siirtyminen tapahtuvat. Kasvatuskentät kattavat sekä muodolliset institutiot että epämuodolliset ympäristöt: varhaiskasvatus, peruskoulutus, toisen asteen koulutus sekä korkeakoulutus, mutta myös päiväkoti, koti, nuorisotyö, harrastustoiminta ja media- sekä verkko-ympäristöt.

Käytännössä kasvatuskentät ovat usein risteäviä; eri kenttien toiminnot vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi koti- ja lähiympäristön kasvatuksellinen vuorovaikutus heijastuu kouluissa ja vapaa-ajan toiminnassa, ja monipuolinen nuorisotyö voi tukea oppimista sekä sosiaalista kehitystä. Tutkijat tarkastelevatkin kasvatuskenttien välistä yhteistyötä, vastuita eri toimijoiden välillä sekä politiikan ja käytännön välistä yhteyttä, erityisesti tasa-arvon, saatavuuden ja laadukkaan kasvatuksen kontekstissa.

Kritiikkiä kasvatuskenttien käsitteelle tuo ajatus selkeistä, toisistaan erillisistä sektoreista; todellisuudessa kentät usein limittyvät ja vaikuttavat toisiinsa monimutkaisella tavalla. Puolustajat taas korostavat käsitteen hyödyllisyyttä kokonaisvaltaisen, lapsen ja nuoren kehityksen huomioivan lähestymistavan edistämisessä. Kasvatuskenttien käsittely liittyy läheisesti kasvatukseen, kasvatustieteeseen, opetukseen ja varhaiskasvatukseen.