Kassavirrojen

Kassavirrojen käsite kuvaa yrityksen tai muun organisaation rahamäärien liikkumista tietyn ajanjakson aikana. Ne kertovat, miten paljon rahaa on käytettävissä operatiiviseen toimintaan, investointeihin ja rahoitukseen, eikä niinkään aina kyseisen ajanjakson voitosta tai tappiosta. Kassavirrat voivat poiketa tuloksen perusteella laskettavasta voitosta, koska tuloslaskelma perustuu usein suoriteperusteisiin mukaan lukien ei-kassavaroihin kuten kartuttamattomia eriin.

Kassavirtalaskelma jakautuu kolmeen pääosaan: operatiiviset kassavirrat, investointien kassavirrat sekä rahoituksen kassavirrat. Operatiiviset virrat syntyvät yrityksen varsinaisesta liiketoiminnasta, kuten myyntituloista ja käytetyistä menoista. Investointien kassavirrat liittyvät pitkäaikaisiin sijoituksiin, kuten koneisiin, kiinteistöihin tai hankintoihin sekä myynteihin. Rahoituksen kassavirrat syntyvät rahoitustoimista, kuten lainojen nostamisesta tai maksamisesta sekä osake- tai osingorahojen maksamisesta.

Käytännössä kassavirrat auttavat arvioimaan maksuvalmiutta ja kykyä rahoittaa kasvu sekä selvitä taloudellisista vastoinkäymistä. Yleisimmät laskentamenetelmät ovat suora menetelmä (direct method) ja epäsuora menetelmä (indirect method); jälkimmäinen alkaa nettotuloksesta ja sovittaa pois ei-kassavirtavaikutukset.

Kassavirtoja käytetään myös mittarina kuten vapaa kassavirta (operatiivinen kassavirta miinus investointien pääomankulutukset), joka kuvaa käytettävissä olevaa kassavirtaa vakiinnuttaviin tai yrityksen omistajakunnalle suunnattuihin toimintoihin.

Rajoitteina kassavirtalaskelmat perustuvat historiaan ja voivat olla volatiileja lyhyellä aikavälillä, eikä ne yksin kerro tulevasta tuloksellisuudesta. Kansainväliset ja kansalliset standardit määrittelevät, miten kassavirtoja raportoidaan osana taloudellisia tilinpäätöksiä (esimerkiksi IFRS/GAAP).