Kartoitusmenetelmät

Kartoitusmenetelmät, eli kartoitusmenetelmät, viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja prosesseihin, joita käytetään fyysisten tai digitaalisten alueiden esittämiseen kartalla. Nämä menetelmät ovat olennaisia maanmittauksessa, maantieteellisessä informaatiossa ja monilla muilla aloilla, joissa tarvitaan tarkkaa paikkatietoa.

Yksi perinteisimmistä menetelmistä on triangulaatio, joka perustuu kolmiomittaukseen. Mittauspisteiden väliset kulmat ja etäisyydet määritetään ja käytetään sitten tunnettujen pisteiden sijainnin laskemiseen. Triangulaatiota on historiallisesti käytetty laajamittaisessa kartoituksessa.

Modernimmat menetelmät hyödyntävät usein globaaleja paikannusjärjestelmiä, kuten GPS:ää (Global Positioning System). GPS-vastaanotin määrittää sijaintinsa mittaamalla signaaleja useista satelliiteista, mikä mahdollistaa tarkan paikkatietojen keräämisen ilman tarvetta fyysisille mittauspisteille maan pinnalla. Lentokoneista ja droneista käsin tehtävä ilmakuvakartoitus ja laserkeilaus (LiDAR) ovat myös yleisiä menetelmiä, jotka tuottavat erittäin yksityiskohtaista tietoa maaston korkeuseroista ja rakenteista. Kaupunkialueilla käytetään usein myös maanpäällistä laserkeilausta.

Lisäksi fotogrammetria, jossa kolmiulotteisia kohteita luodaan kahden- tai useamman kuvan perusteella, on tärkeä kartoitustekniikka, etenkin rakennusten ja infrastruktuurin mallintamisessa. Valitun kartoitusmenetelmän tehokkuus ja tarkkuus riippuvat suuresti tehtävän laajuudesta, tarvittavasta yksityiskohtaisuudesta ja käytettävissä olevista resursseista.