Karsinogeenisuuden

Karsinogeenisuus on ominaisuus, jonka perusteella aine tai altiste voi aiheuttaa syöpää tai edistää sen kehittymistä. Se voi johtua sekä DNA-vaurioista ja mutaatioista että epigenetiisistä muutoksista sekä solujen kasvua ja erilaistumista säätelevien polkujen häiriöistä.

Tyypillisiä mekanismeja ovat DNA-vauriot ja mutaatiot, kromosomihäiriöt sekä solujen proliferaation hallinnan häiriöt, jotka voivat johtaa pahanlaatuiseen muutokseen. Karsinogeenisuutta tarkastellaan monipuolisesti, ottaen huomioon sekä kemiallisen altistuksen määrän että keston, yksilöllisen herkkyyden sekä elinympäristön.

Karsinogeenisuutta arvioidaan kolmella näytön tasolla: epidemiologinen näyttö ihmisillä, eläin- ja solu-mallien kokeellinen näyttö sekä mekanistinen näyttö siitä, miten aine voi vaikuttaa solujen ja kudosten toimintaan. Kansainvälisesti käytetään IARC:n luokitusta: Ryhmä 1 (karsinogeeninen ihmisille), Ryhmä 2A (todennäköinen karsinogeeni), Ryhmä 2B (mahdollinen karsinogeeni), Ryhmä 3 (ei luokiteltavissa), Ryhmä 4 (todennäköisesti ei-karsinogeeninen ihmisille).

Esimerkkejä karsinogeeneistä ovat tupakan savu, UV-säteily, asbesti sekä monia kemiallisia yhdisteitä ja alkoholi. Käytännön haittojen minimoimiseksi riskinhallinta keskittyy altistuksen vähentämiseen, turvallisuusohjeiden noudattamiseen ja asianmukaiseen lainsäädäntöön sekä työ- ja ympäristöterveyden suojeluun.

Karsinogeenisuus on monimutkainen ja kontekstiriippuvainen ilmiö, joka riippuu sekä yksilöllisistä että ympäristötekijöistä ja tutkimusnäytön kokonaisuudesta.

---