Kapasitansseilla

Kapasitansseilla viitataan sähköisiin kapasitansseihin, joiden kyky varastoida varauksia kahden johtimen, kuten johtimen ja maadoituksen, välillä määritellään kapasitanssiksi. Kapasitanssi, merkitty C, kuvaa kuinka paljon varausta kappaleen pystyy pitämään annetulla jännitteellä. Yksikkö on faradi (F), mutta käytetään yleisesti mikrofaradeja (µF), nanofaradeja (nF) ja pikofaradeja (pF). Kapasitanssi voidaan ilmaista myös Q = C · V, jossa Q on varaus ja V jännite.

Kapasitanssia löytyy monista eri tyypeistä ja käyttötarkoituksista. Yleisimmät komponentit ovat keramiikka- ja elokkipäätteiset, filmikapasitanssit sekä tantalumi- ja muovifilmit. Suurten kapasitanssien tapauksessa käytetään usein elektrolyyttisiä kapasiteetteja. Dielektri materialiin liittyy lämpötilan ja iän vaikutus arvoon, ja kapasiteettien toleranssit sekä jännityksen kesto voivat vaihdella valmistajan mukaan. Polarisoituneet kymmenen kapsalaisia johtavat erityisiä käyttötapoja, kuten elektrolyyttikapasitanssit, jotka vaativat oikein päinvastaisen asennon.

Kapasitansseja voidaan putkittaa sarjaan tai rinnankin. Rinnakkain koottaessa kokonaiskapasitanssi on summa C_total = ∑ C_i. Sarjaan yhdistettäessä 1/C_total = ∑ 1/C_i. Tämä vaikuttaa diojen ja signaalien käyttäytymiseen kytkennässä. Kapasitanssi vaikuttaa myös AC-impedanssiin: Z_C = 1/(jωC) tai X_C = 1/(2πfC), mikä määrittää sen, miten kappale reagoi vaihtelevaan taajuuteen.

Käytännössä kapasitansseja käytetään suodattimina, tasoittimina, kytkin-/adapterikytkinoissa sekä energian varastoinnissa. Ne estävät DC-virran sekä tarjoavat johdinparien välille tahatonta yhteyttä tietyllä taajuudella. Kapasitanssit ovat keskeisiä monissa elektronisissa laitteissa ja järjestelmissä.