Kaltsiumkarbonaadi

Kaltsiumkarbonaatti (CaCO3) on epäorgaaninen yhdiste, jonka kationina on kaltsium ja aniona karbonaatti. Se esiintyy luonnossa laajasti mineraaleina calcite, aragonite ja vaterite; calcite on yleisin ja kemiallisesti tärkein muoto. Mineraalit muodostavat suuria kiteisiä rakenteita ja niitä löytyy muun muassa kalkkikivessä, liidussa ja marmorissa sekä merieläinten kuorista ja luista.

Fyysiset ja kemialliset ominaisuudet: Kaltsiumkarbonaatti on valkoinen, hajuton kiinteä aine, joka on huonosti liukeneva vedessä. Se reagoi happojen kanssa vapauttaen hiilidioksidia. Kuumennettuna CaCO3 hajoaa kaltsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi noin 900 °C lämpötilassa: CaCO3 → CaO + CO2.

Luontainen esiintyminen ja käyttö: CaCO3 esiintyy runsaana mineraalina kalkkikivessä, liidussa ja marmorissa, sekä merieläinten kuorissa. Teollisesti sitä käytetään laajasti rakennusteollisuudessa sementti- ja kiviainesraaka-aineena, täyteaineena paperissa ja muoveissa sekä maataloudessa pH:n säätöön ja kalkitukseen. Sitä hyödynnetään myös vedenkäsittelyssä ja erilaisissa rakennus- sekä teollisuussovelluksissa.

Turvallisuus ja ympäristö: Kaltsiumkarbonaatti on yleisesti turvallinen, mutta pölyäminen voi ärsyttää hengitysteitä. Suuret määrät ja pölyaltistuminen on syytä minimoida. Sementin tuotanto ja muut korkeat CO2-päästöt sisältävät CaCO3:n käyttöä, mikä vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja paikalliseen ympäristöön.