Kaavatilanteet

Kaavatilanteet ovat käsite, jota käytetään kuvaamaan oppimisen konteksteja, joissa oppija soveltaa etukäteen laadittua mallia, kaavaa, tiettyyn tilanteeseen. Tällaiset tilanteet korostavat rakenteellisuutta ja säännönmukaista ajattelua sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin tehtäviin.

Etymologisesti sana koostuu sanoista kaava, eli malli tai ohjetta noudattava rakenne, ja tilanne, eli konteksti, jossa kyseistä rakennetta käytetään. Käyttöalueet ovat moninaisia: kaavatilanteet esiintyvät matematiikan ja laskennan lisäksi kieltenopetuksessa, ohjelmoinnissa, sekä erilaisissa ongelmanratkaisun ja mallintamisen konteksteissa.

Esimerkkejä voidaan nähdä matematiikassa, jossa ratkaisut nojaavat yleisiin kaavakoostumuksiin kuten yhtälön ratkaisemisen kaaviin askeleisiin, sekä lempeästi toistuvien tehtävätyyppien tunnistamiseen. Kielissä kaavatilanteet voivat tarkoittaa valmiita lausekaavoja tai kieliopillisia malleja, joiden avulla opiskelija rakentaa lauseita tai tekstejä. Ohjelmoinnissa ne voivat merkitä toistuvia koodirakenteita tai malleja, joita sovelletaan erilaisiin datasiin.

Tiettyjen oppimisnäkökulmien mukaan kaavatilanteet helpottavat automatisoitua ajattelua, rakenteiden tunnistamista ja siirtämistä uuteen ongelmaan. Ne voivat tarjota oppimisen tukikohdan, kunnes opiskelija hallitsee joustavamman ja luovemman lähestymistavan. Kritiikissä huomataan kuitenkin, että liiallinen riippuvuus kaavasta voi rajoittaa ongelmanratkaisukykyä, jos konteksti tai epätyypillinen muuttuja ei sovi valmiiseen rakenteeseen. Kaavatilanteet nivoutuvat nykyopetuksessa usein aktiivisen, tutkivan oppimisen kanssa.