Kaasulämpömittareita
Kaasulämpömittareita käytetään lämpötilan mittaamiseen hyödyntämällä kaasujen fysikaalisia ominaisuuksia. Yleisin periaate perustuu kaasun paineen muutokseen, kun sen tilavuus pysyy vakiona. Ideaalikaasulain mukaisesti, kun kaasun lämpötila nousee, sen paine kasvaa, ja vastaavasti lämpötilan laskiessa paine pienenee. Kaasulämpömittari koostuu yleensä suljetusta säiliöstä, joka sisältää tiettyä kaasua, kuten typpeä tai heliumia, ja paineanturista, joka mittaa kaasun sisäistä painetta. Säiliö yhdistetään mitattavaan kohteeseen lämpöä johtavan putken tai kalvon avulla. Kun mitattavan kohteen lämpötila muuttuu, se siirtää lämpöä säiliössä olevaan kaasuun, mikä puolestaan muuttaa kaasun painetta. Paineanturi muuntaa tämän paineen muutoksen luettavaksi lämpötila-arvoksi, joka usein esitetään asteikolla. Kaasulämpömittareiden etuja ovat hyvä tarkkuus laajalla lämpötila-alueella ja kyky toimia ankarissa olosuhteissa. Ne soveltuvat erityisesti korkeiden lämpötilojen mittaamiseen, joissa nestelämpömittarit eivät toimi luotettavasti. Niitä käytetään teollisuudessa, kuten uuneissa ja moottoreissa, sekä tieteellisissä tutkimuslaitteissa.