Käyttöjännitteen

Käyttöjännitteen (käyttöjännite) käsite kuvaa jännitearvoa, jolla laite tai järjestelmä on suunniteltu toimimaan normaalisti. Se tarkoittaa todellista jänniteolosuhdetta, jossa kokoonpano käytännössä toimii, ja liittyy usein nimellisiin jännitteisiin, joita standardit käyttävät. Eroa voidaan esiintyä: nimellinen jännite on standardin mukainen kohdearvo, kun taas käyttöjännite voi poiketa tinaisessa asennuksessa toleranssien puitteissa.

Käyttöjännite vaihtelee maittain ja sovelluksittain. Euroopassa yleinen tasajännite on noin 230 V AC (50 Hz), mutta todellinen jännite voi heilua esimerkiksi noin 207–253 V (±10 %). Eritoten kolmiakseliset tai teolliset järjestelmät voivat käyttää korkeampia tai matalampia käyttöjännitteitä; laitteiden merkinnät ilmoittavat usein sekä nominellin että sallittujen käyttöjännitteiden vaihteluvälin.

Käyttöjännitteen määrittely vaikuttaa olennaisesti suunnitteluun ja turvallisuuteen. Se ohjaa eristystä, valmistettavien komponenttien valintaa (kondensaattorit, kytkimet, liittimet), suojalaitteita sekä asennusvaatimuksia. Standardit, kuten IEC/EN 60038 (nimelliset jännitteet) ja EN 50160 (sähkönlaatu), sekä laitteen käyttöturvallisuusstandardit vaikuttavat käytännön vaatimuksiin ja yhteensopivuuteen.

Mittauksessa käyttöjännite tulisi varmistaa kuormitettuna ja ottaen huomioon mahdolliset viat, jänniteheilahtumat sekä transienttiset ylijännitteet. Tarvittaessa käytetään suojatoimenpiteitä, kuten ylijännitesuojia ja oikein mitoitetta, turvallisuuden takaamiseksi.